Koiviston pitäjään kuului Koiviston kauppala ja useita sekä mantereella että saarilla sijaitsevia kyliä. Vielä 1600-luvun lopulla alueen hallinnollinen keskus sijaitsi Koivusaaressa ja sen kupeessa olevassa Kirkkosaaressa olivat Koiviston vanhimmat kirkot. Koivusaari, joka on saarista eteläisin, on pinta-alaltaan suurin – se on noin 20 km pitkä ja viisi kilometriä leveä
Alueen historiaa
Suomenlahden rannalla, Karjalan kannaksella sijaitsevaan ja siksi sijainniltaan erinomaiseen Koivistoon rakennettiin vientisatama vuonna 1924. Saaristo suojasi satamaa tuulilta ja kovalta aallokolta, ja merivirrat pitivät sen sulana muita Itä-Suomen satamia pitempään. Koiviston alueelle satama oli elintärkeä ja samalla suuri työllistäjä. Koiviston satamasta kehittyikin muutamassa vuodessa Suomen suurin pyöreän puutavaran vientisatama.
Koiviston kauppalassa oli ennen sotia kolmisenkymmentä erilaista kauppaliikettä ja toimistoa. Kirkonkylään perustettiin kansakoulu vuonna 1870 ja oma koulutalo valmistui parikymmentä vuotta myöhemmin. Koiviston asukasmäärä vuonna 1939 oli maalaiskunnassa ja kauppalassa yhteenlaskettuna 11 155.
Maanpuolustuksen kannalta Koivisto sijaitsi tärkeällä paikalla Viipurinlahden suulla, sillä sieltä oli mahdollista havaita hyvissä ajoin vihollisen lähestyminen. Ruotsin ja Venäjän sodissa joukkoja nähtiin usein Koivistolla. Rajaseudun läheisyys aiheutti asukkaille jatkuvaa epävarmuutta.
Koiviston rannikkotykistön päälinnake oli Koivistonsaaressa sijaitsevassa Saarenpäässä, muut linnakkeet sijaitsivat Humaljoella ja Tiurinsaaressa. Lisäksi Härkälän kylässä oli koulutuspatteri. Koiviston tuntumassa Pulliniemen lähellä sijaitsi myös Tuppuran linnake.
Talvisodan alkamispäivänä 30.11.1939 annettiin alueen väestölle evakuoimismääräys ja koivistolaiset joutuivat jättämään kotinsa muutaman tunnin varoitusajalla. Tilastojen mukaan rakennuksista tuhoutui sodassa peräti 85 %. Useimmat Koiviston entiset suomalaiskylät ovatkin autioituneet ja jopa hävinneet kartalta.
Paluumuutto alkoi syksyllä 1941 Karjalan vapauduttua. Koivistolle palasi noin 6200 henkeä ja alueen jälleenrakentaminen käynnistyi. Kuitenkin kesäkuussa 1944 seutu oli jälleen jätettävä pienellä varoitusajalla.
Nykypäivä
Nykyisin Koivisto, venäläisittäin Primorsk, kuuluu Venäjään. Jatkosodan jälkeen Venäjälle luovutettu, nykypäivänä reilun 6000 asukkaan kaupunki huokuu yhä sodanaikaista historiaa. Kaupungin ympäristöstä ja Suomenlahden saarilta löytyy puolestaan vuosikymmeniä koskemattomana ollutta luontoa.
Sittemmin Koiviston alueesta on tullut suosittua seutua loma-asutukselle ja kesämökkejä on rakennettu vakituisen asutuksen joukkoon. Kesäisin väkiluku kasvaakin useilla tuhansilla.
Koivisto oli sotien jälkeen pitkään ulkomaalaisilta suljettu. 1990-luvun vaihteessa olot vihdoin vapautuivat ja siitä lähtien suomalaisten vierailut entisille kotiseuduilleen sallittiin. Ensimmäiset kotiseutumatkat suuntasivat Koivusaareen Saarenpään kylään ja Koiviston mantereen puoleisiin kyliin 1980-luvun lopussa, minkä jälkeen ovet ovat avautuneet myös muille turisteille.
Koiviston saaristossa vierailuun vaaditaan edelleen viisumin lisäksi erillinen rajaseutulupa, jonka hankkimisessa auttaa asiantunteva TravelHit.
